Surffilautojen historia

Jo vuonna 1778 brittiläinen tutkimusmatkailija kapteeni J. Cook oli nähnyt tällaista toimintaa Havaijin saarilla. Vuoden 1908 jälkeen surffaus levisi joihinkin Euroopan ja Amerikan maihin. Se levisi Aasiaan vuoden 1960 jälkeen. Viimeisten 1-2 vuosikymmenen aikana surffaus on kehittynyt suuresti. Laajamittaisia ​​surffauskilpailuja on järjestetty Pohjois-Amerikan, Perun, Havaijin, Etelä-Afrikan ja Itä-Australian rannikoilla. Surffausta pyörittävät aallot, ja se tapahtuu rannalla tuulen ja aaltojen kanssa. Aaltojen korkeuden tulee olla noin 1 metri, ja vähimmäiskorkeuden tulee olla vähintään 30 cm. Havaijin saarilla on aallot, jotka soveltuvat surffaukseen ympäri vuoden. Varsinkin talvella tai keväällä pohjoiselta Tyyneltä valtamereltä tulee aaltoja. Aallot ovat jopa 4 metriä korkeat, mikä saa urheilijat liukumaan yli 800 metriä. Siksi Havaijin saaret ovat aina olleet surffauksen keskus maailmassa.
Thesurffilaudatalun perin käytetyt olivat noin 5 metriä pitkiä ja painoivat 50-60 kiloa. Toisen maailmansodan jälkeen vaahtomuovipaneelit ilmestyivät ja paneelien muotoa parannettiin. Thesurffilaudattällä hetkellä käytössä olevat ovat 1,5-2,7 metriä pitkiä, 60 cm leveitä ja 7-10 cm paksuja. Laudat ovat kevyitä ja litteitä, hieman kapeammat etu- ja takapäät sekä vakauttava häntäevä takana ja pohjassa. Kitkan lisäämiseksi levy on päällystetty myös vahamaisella ulkokalvolla. Kaikkisurffilaudatpainaa vain 11-26 kiloa. Ryhävalaiden siipien etupuolella on aallotettuja rakenteita, jotka auttavat behemotia liikkumaan sulavammin ja sulavammin virran läpi. Tämä rakenne vähentää vastusta ja auttaa ryhäselkää "tarttumaan" virtaan varmistaen, että se voi liikkua ketterästi massiivisesta koostaan ​​​​huolimatta. Tämän inspiroimana surffilautavalmistaja Fluid Earth on tuottanut ominaisuudensurffilaudataallotetut etupäät.